Iloa ja Kurjuutta

Minä en ole aito ihminen. Pukeudun aamulla vaatteisiin jotka olen ostanut työtä varten, en itseäni. Käyttäydyn töissä kuin marionetti, näyttelen sivuosaa toisten näytelmässä. Annan ulkoisesti kuvan onnellisesta ihmisestä, kaikki on päin persettä oikeasti tai ei ole (mutta annan kuvan tasaisuudesta).
Nuorena kävin paljon kirjastoissa kun ei ollut varaa ostaa kirjoja. Kirjastoissa oli ihmisryhmä joka silloin hämmästytti minua kovin. Ylipainoisia, aina samoissa vaatteissa kulkevia, haisivat ihmiselle, tukka roikkui pitkänä ja rasvaisena sekä lisäksi heillä oli kaikilla jotakuinkin samanlaiset silmälasit (isot ja miehekkäät). He katselivat kirjojen selkämyksiä havainnoimatta muuta maailmaa samalla. Kun löysivät kirjan menivät vauhdilla tiskille ja vielä kovemmalla vauhdilla kotiin. Ilmeetön suoritus. Heillä oli päämäärä eikä heitä haitannut oma toisista poikkeava ulkonäkö eikä haju. Heillä oli oma harrastus johon uppoutuivat täysillä. En tiedä mikä heitä odotti kotona, mutta näin jälkikäteen itse toimittuani pellenä 20 vuotta ihailen heitä. Maan hiljaisia jotka upottavat katseensa metrin päähän kengän kärjistä.
Nykyään on vaikea olla aito. Itse haluan tehdä töitä, mutta en nykyistä. Haluan mennä korpeenm kauaksi muista ja tehdä töitä elantoni eteen siellä. En voi. Elantoa ei saa korvessa. Kaupugissa haluaisin asua meren tai järven rannalla niin ettei naapureita ole 500 m säteellä. En voi kun ei ole rahaa. Lisäksi on paljon erillaisia käyttäytymisnormeja jotka on keinotekoisesti luotuja. Kunnioita sitä ja tätä vaikka et tiedä miksi pitäisi kunnioittaa. Poliisia pitää totella ja jumalaa pelätä. Poliisi on ihminen, yleensä egoistinen. Jumala on näkymätön ja ankara.
Sitten pitää olla korrekti ettei tule leimatuksi hulttioksi. Anoppia ei voi kärrätä kellariin jos seura ei miellytä. Vaimoa ei voi pettää. Ehkä kärjistettyä mutta näin se vaan on. Televisiossa puhutaan julkkikseksi haluavat kertovat olevansa aitoja ihmisiä, humaaneja. Yeah right. Kaikki on laskelmoitua jos ihminen ylipäänsä näkyy televisiossa muuten kuin uutisissa. Ihmetyttää myös nämä arvoista puhuvat ihmiset. Äänestän Pekka Haavistoa koska hänellä on samat arvot kuin minulla. Pekka on varmaan hyvä jätkä mutta ei meistä kukaan todellisuudessa tiedä Pekun arvoista, Saulin arvoista puhumattakaan. On vaan hienoa ja trendikästä tykätä maailmaa syleilevistä ihmisistä.

Hätävara katastrofin varalle
Mitä kaikkea tarvitaan lyhyen (viikkoja) katastrofin ajalle ja mitä pitkän.

Lyhyeen poikkeustilanteeseen jokaiselta löytyy kaapista syötävää. Ja Suomessa vettä löytyy vaikka metsästä janon yllättäessä. Mutta ohessa listaa kun kaappi on syöty tyhjäksi
- Trangia tai vastaava retkikeitin
- Säilykeruokaa (tölkkejä tai pusseja), teetä, kahvia, sokeria, suolaa ja pippurisekoitus
- Tulitikut
- Taskulamppu ja pattereita
- Pattereilla toimiva radio
- Särkylääkkeitä
- Ensiapupakkaus
- Pieni määrä käteistä

Pitkään poikkeustilanteeseen edellisten lisäksi
- aggregaatti (jos ei asu kerrostalossa)
- polttoainetta
- kalastusvälineet
- vesisuodatin
- jauhoja
- riisiä tai pastaa
- maitojauhetta
- hygienia tarvikkeita (saippuaa, hammastahnaa, tampooneja jne)
- lisää käteistä
- auringolla toimiva laturi

Mielenkiitoista miettiä mitä kaikkea ihminen todellakin tarvitsee jos tulee poikkeustilanne. Jo muutaman päivän sähkökatko aiheuttaa ongelmia jos puulämmitystä ei esim ole. Pitkät poikkeustilanteet taas pistävät miettimään mitä ne voisivat olla? Terrori-isku, sota, luonnon katastrofi.. Kerrostalossa ihminen voi tuntea olonsa aika onnettomaksi jos sähköt poikki pitkään, omakotitalossa aggregaatilla voi selvitä pitkäänkin ilman ongelmia. Lisäksi jos vedenjakelussa olisi laajamittainen häiriö niin silloin kaupunkilainen olisi taas onnettomassa jamassa. Juomavettä jonotettaisiin säiliöistä, maalla vielä porakaivoja löytyy kuitenkin eikä kunnan vesihuollosta olla niin riippuvaisia.
Pitkä kestoinen poikkeustila voi lopulta johtaa rikollisuuden kasvuun, joten jossain vaiheessa pitäisi alkaa miettimään amerikkalaistyylistä suojautumista. Varsinkin jos itsellä hätävara ja muilla ei. Ihminen muuttuu melkoiseksi pedoksi nälän, vilun ja epätoivon keskellä. Jos riittävästi taas olisi hätävaraa niin silloin voisi alkaa keinotella omalla hätävaralla. Ihmisten eteen tulee monia moraalikysymyksiä tällaisella hetkellä ja kiva olisi esimerkiksi seurata kasvissyöjän elämää jos tarjolla pelkästään kalaa tai metsästetty jänis. Talvella olisi kovin vaikeaa kasviksia löytää maastosta.
Monesti tullut mietittyä missä kannattaisi olla poikkeusoloissa. Kaupungissa olisi turvaa kanssa kärsijöissä mutta maalla olisi luonnonantimet tarjottimella (kalat, riista, marjat).

Aamulla kävelin ulos metrosta iloisin mielin. Olin lukenut lehden, syönyt aamupalan, ei tarvinnut juosta bussiin yms. Kaikki siis hyvin. Leposyke oli 40-50.
Huomasin jo metron ovista että laiturilla seisoi sinitakkisten armada. He olivat kyttäämässä ihmispoloja josko saisivat antaa 80 euron laskun julkisten liikennevälineiden luvattomasta käytöstä. Itse luvattomuus minua ei pelottanut vaan alitajuntainen pelko ihmisiä kohtaan joilla on oikeus antaa sakko, maksu, rangaistus, häpeä merkki. Itselläni oli kaikki kunnossa, matkakortti oli ladattu ja voimassa. Mutta siitä huolimatta takaraivossa oli iskostettuna auktoriteetin pelko vaikka hsl:n lipuntarkastaja ei mikään varsinainen auktriteetti olekaan. Aivan samanlaisia värinöitä aiheuttaa parkkipirkko tai suurin pelonaiheuttaja, poliisi. Poliisilla on sakottamisen uhkailun lisäksi vapaudenriisto-oikeus. Sehän vasta pelottavaa onkin. Ja merkintä rikosrekisteriin. Vaikka ole kunnon kansalainen niin pelkoa riittää. Hämähäkin pelkoa kutsutaan araknofobiaksi, onkohan tällaiselle sinupukuisten pelolle olemassa hienoa nimeä jonka perusteella voisi saada vaikka järjestettyä lähestymiskiellon viranomaiselle. Eivät siis saisi tulla 50 metriä lähemmäksi minua. Minulla olisi vaikka oranssipipo joka olisi merkki viranomaiskammosta.
Viranomaiskammosta voinen vielä syyttää Suomen koululaitosta joka ainakin 80- luvulla pakotti auktoriteettia noudattamaan vastaan panematta. Opettajat olivat miltei samassa asemassa, ilman uniformua, kuin lipuntarkastajat ja parkkipirkot nykyää. Opettajia kohtaa pelkoa aiheutti kollektiiviset rangaistukset joka taas aiheutti lieveilmiön nimeltän “vasikointi”. Kun teini-iässä sitten alkoi päästä irti tästä pelosta niin tuli armeija jossa 1.000 uniformuista kapiaista piti alokaslaumaa pelossa ja ojennuksessa. Taas kollektiivisia rangaistuksia ja pelkoa joutua “suohon huudetuksi”.
Työpaikalla ylinjohto pukeutuu tummaan pukuun ja kroatialaiseen sotilaskoristeeseen eli kravattiin. Herättääkö tämä pelkoa vai kunnioitusta, en osaa vielä sanoa. Prosessi kesken.
Vielä viimeisellä matkalla ihminen joutuu virkapukuisen kynsiin. Pappi! Pappi pistää sinut kuoppaa ja peittelee hiekalla jollei sinua ole jo poltettu poroksi ennen sitä. Pappi rippikoulussa pelottelee saatanalla ja kuitenkin viimesen hetken koittaessa kertoo syntini anteeksi annetun. Pappi ulkomuodostaan huolimatta ei ole niin pelottava, koska nykyään heillä ei taida olla helvettiin tuomitsemisoikeutta. Olen kiitollinen luterilaisuuteen, koska meillä ei ole rippittäytymisvelvollisuutta ja ei tarvitse mennä pieneen mustaan koppiin kertomaan synneistä rangaistuksen uhalla.

Kuinka moni oikeasti luulee että sisäisellä kauneudella on merkitystä parinmuodotuksessa? Viikonlopun vietin hyvin tiiviisti television äärellä ja huomasin (jälleen kerran) ihailevani naiskauneutta. En tiedä pystyisinkö enää parisuhteeseen pelkästään sisäisesti kauniin naisen kanssa. Ideologiani on iän myötä muuttunut siihen suuntaan että naiskauneus, hyvä ruoka ja juoma vievät voiton asioista joita nuoruuden hulluudessa katsoin tärkeiksi. Elämä on raadollista, vain vahvat, hyvätuloiset tai kauniit selviävät voittajina. Muille jää elämästä muruset. Näinhän se pitääkin olla, ihminen on eläin muiden joukossa ja sielläkin luonto tekee valintansa. Ihminen heikentää itseään ajattelulla että kaikille pitää olla tasavertainen kohtelu.
Mutta palaten kauneuteen. Ihmiset ihmettelevät/naureskelevat miksi varakkaat vanhat ihmiset hakevat itselleen nuoria puolisoita vierelleen. Minä ihmettelen enemmänkin yksiavioisuutta. Olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä jos mies ja nainen saisivat pitää niin monta puolisoa kuin haluavat. Sisäisesti kauniin kanssa voi viettää rauhaisaa eloa jutellen ja tuntea henkistä lämpöä. Ulkoisesti kauniimman kanssa voisi ilakoida ilman pelkoa moraalikysymyksiä, tuntea fyysinen läheisyys ja tyydyttää lisääntymisvietti. Pettämisen, pornon katselun, turhatumisen voisi helposti poistaa näillä keinoin. Erityisesti kun tämä oikeus annettaisiin molemmille sukupuolille, ei kuten arabimaissa vain miehille.
Summasummarum, ulkoinen kauneus pyörittäkööt tätä maailmaa. Mutta onneksemme kauneus on katsojan silmämunassa.

Siitä seurasi valtava yleisötilaisuus. Takanani oli vanha rouva joka kauhisteli tilannetta aluksi tilanteen vuoksi sen jälkeen minun vuokseni ja lopuksi itsensä vuoksi. Ympärille alkoi pikku hiljaa muodostua puoli ympyrä kaiken ikäistä ihmistä jotka halusivat kaikki nähdä rikkoutuneen esineen ja siitä seuraavan sekavan tilanteen.
Aluksi tilanne tuntui äärimmäisen kiusalliselta, mutta huomattuani kanssa ihmisten reaktiot tilanne muuttui hauskaksi. Ihmiset eivät välttämättä tahallaan keräytyneet paikalle, heidät ajoi paikalle tilannevietti. Oli ns tilannepäällä. Tavara rikkoontui ja syyllinen paikalla. Kenties saadaan nähdä nolotilanne ja lisää tapahtumia. Menettääkö sankari kasvonsa vai klaaraako hän tilanteen.
No, loppujen lopuksi tilanne laukesi kassaneidin kylmän viileään toimintaan.
Kaikki oli siis ohi 10 sekunnissa. Mutta jälkipyykki pestiin kotona kun puolisini piti tilannetta ikään kuin tahallisena. Olinhan rikkonut tavaran jonka olin jo ostanut ja lisäksi kotona huomattiin toinenkin rikkoontunut tavara samassa kassissa, arvoltaan n 6 euroa. Ei kuulema voi tapahtua niin että käy vahinko kauppakassin kanssa. Ilmeisesti tulipalo voi syttyä vahingossa ja tuhota 200k arvoisen asunnon mutta kauppakassi ei voi livetä kädestä.
Koska rikottu tavara oli ensimmäinen ehkä vuoteen jonka rikoin niin pitäisikö alkaa rikkomaan tavaroita säännöllisin väliajoin jolloin tilanteet eivät olisi tahallisen oloisia? Ehkäpä joo, en voi tietää koska en ole nainen.

Miksi oma planeettamme sai niin paljon huonoja valintoja ja kuka teki valinnat? Suuret päättäjät avaruuden keskiössä päättivät jakaa universumin kesken luotuja asioita. Ensiksi saivat valita universumin itäisen puoliskon aurinkokunnat. He valitsivat elinmuodokseen pelkän hengen ilman fyysistä olemusta. Aurinkokunnissa oli siis helppoa liikkua ilman fyysisiä rajoitteita, ei tarvittu hengitettävää ilmaa tai avaruuspukuja. Lisäksi kenenkään fyysinen poikkevuus ei aiheuttanut hankaluuksia aurinkokuntien tai planeettojen välillä. Suurimpina uhkina koettiin mustat aukot joita päättäväelin oli jo alkuvaiheessa asettanut molemmille puolin universumia ikään kuin ylimääräisen kuonan sijoituspaikoiksi. Avaruusmatkailun haittapuolena fyysisen olemuksen puuttuessa oli hengen pieni massa jolloin mustat aukot imaisivat henget syövereihinsä jos henki poloinen liian läheltä aukkoa tiensä oli ohjannut. Henkisen avaruuden haittapuolena oli myös lisääntyminen, koska molemmille puolin universumia laitettiin jing ja jang tasapainoon niin henkisen elämän vastapainona fyysinen kanssakäyminen ja lisääntymien oli mahdotonta. Niinpä henkinen puoli syötti ensimmäisen valintaoikeuden saatuaan laittaa fyysisen puolen elämän muotoon viruksen joka muuttaa tietyn ajan kuluttua fyysisen olemuksen henkiseksi ja henki siiryy universumien itäpuolelle. Viruksesta tulikin ajan saatossa hyödyllinen, koska läntisen puolen fyysinen eliölaji lisääntyi valtavaa vauhtia ja henkisellä puolella mustat aukot verottivat asujaimistoa.

Itäinen puolisko valitsi henkisen olemuksen lisäksi ajankulukseen ajattelun. Henkisellä puolella asuvat alkuasukkaat eivät tehneet läntisen puolen tavoin töitä vaan kuluttivat aikansa ajattelemiselle ja avaruudessa matkustellen. Jokaisella oli vapaus elää kuten halusi, makoilla ja uneksia. Itäiselle puolelle siirtyneen lännen asukkaat, kutsuttakoot heitä kuolleiksi, eivät olleet tottuneet makoiluun vaan suorittamiseen. Heille elämäntyyli tuotti aluksi nautintoa, hetken päästä toimettomuus kuitenkin alkoi tympäistä ja alkoi kanssa käyminen edellisen elämän kanssa. Sitä läntisen puolen halvat elokuvat kutsuvat kummitteluksi tai henkien manaamiseksi. Läntisen puolen uusasukkaat pitivät hauskaa entisen elämänsä kanssa. Hauskanpidosta kerrotaan myöhemmin lisää, kerrottakoot että hauskanpidon ansiosta läntisellä puoliskolla luetaan nyt uskonnollisia oppaita kuten raamattua ja koraania.

Itäinen puoli valitsi kahdesta valittavasta päätöksen tekotavasta itseohjautuvuuden. Elämän tyyli jossa jokaisen päätehtävä on ajatella ja matkustaa ei tarvita johtajia, ainoastaan henkisen elämän ohjausryhmä on avaruuden keskuksessa jonne voi valitustuomioistuimen tapaan käydä ilmoittamassa häiriöistä ajattelussa. Tokihan henkisiä johtajia aina muodostuu, mutta muodollisten komentosuhteiden puuttuessa ajattelun vapaussäilyy.
Läntinen puoli uskoi fyysinen olemuksen tarvitsevan kaitselmusta ja valitsi johtajan tien kokeilituaan testipuolella anarkistista järjestelmää hetkisen ajan. Johtajamalli loi fyysisiin olemuksiin omituisia piirteitä kuten alistumisen ja alistajan, heikon ja vahvan, yksinvaltijaan, narsistin, skitsofreenikon jne. Keskusjohdon lopetettua läntisen puolen johtajien valinnan alkoi kehittyä loistavia tutkimuskohteita keskusjohdon tutkijoille. Parhaimpana esimerkkinä kolmannen aurinkokunnan kolmas pallo jota sen asukkaat maaksi kutsuvat. Tutkijat ottivat aluksi itäisen puolen henkisen hahmon jotta voisivat huomaamattomasti tutustua toimintaan maan pinnalla. Kiusoittelevat itäisen puolen henget eivät voineet jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseen ja härnäsivät eri keinoin tutkijat hulluuden partaalle joten tutkijat ottivat ihmishahmon. Kuolemattomina, tavallisina, ihmisinä he pystyivät elämään maapallolla useita vuosisatoja lähinnä pankkiirien hahmossa.

Onkohan suurimmalla osalla masentuneista sama pelko kuin minulla. Kuolemanpelko ja ei niinkään itseensä kohdistuva vaan lähimmäiseen? Oma kuolema on sinällään niin pois suljettu huolenaihe, koska kuoleman jälkeen itsä tuskin huolettaa. Mutta mitä tapahtuu jos lähimmäinen kuolee? Tulee surua, muutoksia elämään, byrokratiaa jne. Ja sekään ei ole selvää surettaako enemmän oma kohtalo läheisen kuoleman jälkeen ja se vaiva joka itselle tulee vai surrakko se toisen puolesta joka ei joutuu jättämään ihanaisen elon tällä pallolla. Itseni osalta suurin huolenaihe lienee oma kohtalo ja kuinka kurjaksi se elämä sitten menee kun itselle tärkeä ihminen poistuu. Ja huolenaihe numero 2 on se kun tietää että kuolema tulee varmasti eikä ole mitää takaporttia.

Takaportti kuoleman pelkoon voisi olla uskonto. Uskonnothan yleensä antaa turvaverkon ja nojan kuoleman jälkeisellä elämällä joka yleensä on vielä nykyistä parempaa. Kiva olisi tietää kuinka voisi saada uskonnollisen heräämisen, ainakin päällisin puolin uskovaiset ovat iloisempia kuin me tavikset jotka kuulutaan kirkkoon mutta lähinnä vanhasta ja pinttyneestä tavasta johtuen. Pappien kanssa on kiva jutella, heillä on yleensä vastaus kaikkeen henkiseen hyvinvointiin liittyvään. Mutta kauhean vaikea on pakottaa itselleen usko johonkin mitä ei voi nähdä. Paljon helpompaa on ajatella negatiivisia asioita ja masentua niistä. Itsesääli ja voivottelu on ihmiselle luontevampaa kuin joy and glory. Jos ihminen ei ole huolissaan ja kävelee kadulla hymy huulillaan, häntä pidetään hulluna tai lievässä tapauksessa outona jota pitää vähintäänkin vältellä. Ehkä jopa soittaa poliisille varmuuden vuoksi.

Palaten kuolemaan. Valmistetaankohan ihmisiä läheisen luonnollisen kuoleman varalta? Vanhuus tulee yleensä kaikkien mahdollisten lieveilmiöiden kanssa. Höperyys, vaipat, kaatumiset yms. Aluksi läheiset kokevat nämä asiat ahdistavina kun entiset vahvat ihmiset muuttuvat pikkuhiljaa uudelleen pieniksi lapsiksi ja holhottaviksi. Kun aika on sitten poistua radalta niin voisiko olla kuitenkin päälimmäisin tunne molemmin puolinen helpotus tai ainakin pienempi suru kuin äkkilähdössä nuorena/lapsena? Vanhukselle on varmaan rankkaa joutua toisten armoille ja vanhusten omaisille jatkuva huoli omaisista. Ehkäpä se on sitten pienempi shokki kun asia on prosessoitu jo alitajunnassa valmiiksi. En voi kuvitellakaan mitä kuolevan vanhuksen päässä liikkuu, harva voi ottaa asian niin rauhassa kuin elokuvissa “on aikani lähteä”.

Elämä on kärsimystä tai ainakin siihen kaikin keinoin pyritään jo lapsesta saakka. Lapsena odotetaan synttäreitä ja seuraavaa joulua eikä huomata ajan kulumista. Keski-iän kynnyksellä toivoo ruumiin rapistuvan hitaammin ja omaisten elävän vielä pikkaisen pidempään ja vanhana sitten muistellaan nuoruutta sekä toivotaan ettei kolota jokaiseen ruumiin jäseneen.

Narsismi on kamala sairaus. Se ei syö ketään sisältä vaan se nakertaa kohteensa kokonaisvaltaisesti.  Narsismiin ei sairastu pelkästään itse narsisti vaan myös hänen uhrinsa eli tässä kirjoituksessa minä. En voi käsittää kuinka en pääse irti hänen otteestaan. Pidin itseäni aikaisemmin vahvana persoonana ja tunsin narsistin mielenlaadun jo silloin. Pystyin pitämään hänet kurissa henkisellä vahvuudellani, mutta jakaessani hänet lasteni kanssa muutuin heikommaksi ja hän vei minun menneään syvälle tyhjyyteen. Mielestäni Orwell lausui narsistin päällimmäisen ajatuksen parhaiten “imet sinut tyhjiin ja täytän sinut itselläni”. Näin siinä loppujen lopuksi käy. Tyhjiin imetty ja uudelleen täytetty ihminen on kuolleista herännyt, vapaantahdon menettänyt nahka ilman inhimillisyyden perustuntomerkkejä (omaa ajatusta ja tunteita).

Henkilääkärini neuvoi minua monessa asiassa ja jaksan neuvojen avulla elää normaalia elämääni (työtä ja helvettiä). Sain myös neuvoksi ajatella “mikä on pahinta mitä voisi tapahtua jos irtaannun narsistista”? Pahinta on se etten voi tietää ja koska olen menettänyt kykyni ajatella rationaalisesti enkä kykene käyttämään vapaatatahtoa. Tunnen olevani tuotantoeläin jota jatkojalostetaan vielä elintoimintojen käydessä. Eläinrääkkäys on jo kriminalisoitu samoin kuin fyysinen väkivalta, milloin on henkisen väkivallan vuoro? Samoin lapsen fyysinen koskemattomuus on lailla hyvin turvattu, missä henkisen väkivallan turvaavat lait?

Väkivalta on väärin, oli se fyysistä tai henkistä. Mutta ainakin miehelle fyysisitä vammoista on helpompi parantua. Menet lääkäriin ja pyydät tikkejä nenään. Samoin kuin fyysisen väkivallan puolustamisessa voit aina lyödä toista takaisin ja sillä hyvä, turpatalkoot ja homma kunnossa. Narsistin kanssa (jos olet mies) et voi käydä taistoon jos et sattumalta ole psykopaatti itsekin. Fyysisesti vahvempana ei voi sekoittaa henkistä ja fyysistä taistoa sillä saman tien olet virkavallan kynsissä ja henkistä väkivaltaa käyttänyt pääsee kuin koira veräjästä. Henkisen väkivallan tekijä voi kieltää kaiken eikä näyttöä ole, vain fyysiset vammat lasketaan.

Heikko ihmisraunio yrittää nostaa päänsä henkisen suon silmäkkeestä. Voimaa itselleni toivon minä.

56 tuntia ilman sähköä. Eipä se juuri tervettä aikuista haittaa mutta sääliksi käy vanhuksia ja pieniä lapsia. Ei voi kuin ihmetellä tätä infraa mikä on rakennettu rahoillamme. Sähkön siirtohinta on muutenkin epäselvää ja tällaisten katkojen jälkeen ymmärrän sitä vielä vähemmän. Yksityishlönäkin ymmärrän että ilmalinjat vaativat leveämpiä linjoja ja maakaapelointi tulisi olla ykkösvaihtoehto aina kun peruskorjausta tai uutta linjaa vedetään.
Syy 56 tuntiin ei ole yksittäisten korjaajien vaan ylimielisten sähköyhtiöiden jotka ovat saaneet miltei monopoliasemassa toimia vuosikymmenet. Eikä ainakaan haja-asutusalueella ole muita vaihtoehtoja kuin maksaa se ainoan sähkönsiirtäjän maksu mukisematta. Toki sähköyhtiöt antavat pitkistä katkoista alennusta siirtohinnoista mutta se kärsimys mikä aiheutuu katkosta ei ole laskulla hyvitettävissä. Olen valmis maksamaan 10 prosenttia enemmän siirtohinnasta jos investoinnit menevät järkeviin kohteisiin kuten maakaapelointiin. Tämä joululoma meni ainakin ihan vituiks katkon myötä, kiitosta vaan Savon Voima.

Kohta ajomatkalle pohjoiseen. 50.000 muutakin lähtee yhtäaikaa syksyiseen etelä-Suomen talveen ajelemaan. Onneksi ei ole kiire vaan voi osoitella rauhassa pinnansa polttavia autoilijoita jotka henkensä uhalla ohittelevat jäätävässä vesisateessa meitä kanssa matkustajia. Kikkeliskokkelis vaan teille kaaharit, meikäläinen ottaa rennosti eikä ressaa. Puhun vielä koko loman ajan savonmurretta ja unohdan keinotekoisen kirjakielen. Lisäksi käyn uimassa järvessä ja ammun ilotulitusraketin mökin seinään. Siinä tämän joululoman tavoitteet.

Tapaninpäivänä pelataan Englannissa perinteinen tapaninpäivänkierros. Tänä vuonna pelit ovat isot vastaan pienet, joten siinä on vakioveikkaajilla raha tiukassa. 3 ensimmäistä kohdetta taitaa olla jo taputeltu, Mancesterin isot seurat tuskin konttaavat heikommilleen, WBAlle voi toki laittaa ristivarmistuksen jos haluaa varmistaa. Siilipuolustus ja onnen kantamoisella maali, siinä WBAn mahkut. Liverpoolilta on peli kiellossa oikeutetussa pelikiellossa Suarez joten joukko voi olla pikkaisen sekaisin, johten 4 kohteeseen kaikki merkit. Bolton on vaelteleen zombien kanssa yössä eikä Jässikään taida olla nuoruutensa vireessä (ei voi tietää kun Canal+ ei ole pelejä näyttänyt), toisaalta Newcastlekaan ei ole maalinteollaan vakuuttanut joten kohteeseen merkit x2. Everton sai hyvän vahvistuksen kun Landon “jason” Donovan palasi MLS-liigan loputtua Goodisonparkille (ja Osman hienossa vireessä), evertonin taipumuksena on pelata heikko alkukausi ja nousta puolivälin jälkeen. Evertonin nousu laitettakoon nyt alulle, mutta varmuuden välttämiseksi lähdetään liikkeelle kaikilla merkeillä. Alasarjasta varmoiksi kohteiksi voi huoletta nostaa Burnleyn joka on kuntopuntarin piikkipaikalla sekä kuntopuntari kakkosen Readingin joka viime lauantaina otti makoisan vierasvoiton Leedsistä. Näillä voitetaan pikkurahat (harava -1, 240 riviä) ja seuraavalla viikolla toivottavasti haasteellisempi rivi.